ILMIÖ Punainen neulepötkylä Vantaankosken aseman kaiteessa, delfiinikoristeinen neule Tokoinrannassa, parittomia lapasia musiikkitalon työmaan aidassa: sissikoristelijat ovat iskeneet jälleen.
Neulegraffaus on syksyn ja talven aikana levinnyt pääkaupunkiseudulle vähin äänin.
Ilmiön kätilöksi voi kutsua tamperelaista Elina Arpiaista, joka sai idean sarjakuvataiteilija Kaisa Lekan blogista.
– Hän kertoi siinä Norjassa näkemäänsä neulegraffitista. Tajusin heti, että siitä pitää ottaa selkoa.
Arpiaisesta on tullut Tampereella jo julkkis. Sen sijaan pääkaupunkieudulla vaikuttavat graffaajat pysyttelevät nimimerkkiensä suojassa. Tosin turhaan.
– Ei siitä rangaistavaa tekoa saa oikein millään. Tavanomaiset graffitit ovat eri juttu, koska ne aiheuttavat toisen omaisuudelle vahinkoa ja puhdistaminen maksaa, luonnehtii ylikomisario Teuvo Saikkonen Helsingin poliisista.
– Jos joku keveästi kiinnittää tai teippaa lapasen tai pipon aitaan, ne on siitä helposti poistettavissa.

Pääkaupunkiseudulla graffaavat Bluesea ja Knittapötkylä kirjoittavat blogeja, joihin uusimmat tuotteet ikuistetaan sitä mukaa, kun ne saadaan paikalleen.
– Aluksi kiinnittelin neuleita yön pimeinä tunteina, mutta aika nopeasti rentouduin, koska ihmiset eivät juurikaan kiinnitä touhuun huomiota. Nyt teen sitä keskellä päivää, luonnehtii Knittapötkylä.
Bluesea on ollut havaitsevinaan ajoittain jopa vienon hyväksyvää hymyilyä ohikulkijoiden kasvoilla.
Arpiainen taas on jo niin karaistunut, että hän kylmän rauhallisesti ompelee graffitia vaikka ostoskeskuksen pihamaalla.
– Olin taannoin Ikurissa eikä kukaan tullut sanomaan mitään, vaikka seisoin pihan korokkeella aika kauan, sanoo Arpiainen.


Knittapötkylän kädenjäljen tunnistaa siitä, että hän tekee omien sanojensa mukaan ihan tavallisia neuleita. Bluesean mielestä kollega on liian vaatimaton.
Bluesea taas on tykästynyt pitsikuvioon, jota hän muuntelee kukissa ja lumihiutaleissa. Hän on kokeillut myös erilaisia kiinnitystapoja kuten jääkaappimagneetteja, mutta nämä graffitit yleensä lähtevät kävelemään alta aikayksikön.
Bluesean isoin työ on musiikkitalon aitaan koottu parittomien lapasten näyttely.
– Niitä löytyy kadulta aika paljon. Vien ne kotiin, pesen ja kiinnitän aitaan.
Taannoin Bluesea kävi katsomassa ensimmäistä neulegraffitiaan Heurekan liepeillä. Sen likaisuus hermostutti niin paljon, että lumihiutale oli pestävä.
Myös Arpiainen on alkanut huoltaa reissussa rähjääntyneitä neuleitaan.
– Kun koko jutun idea on tuottaa ihmisille iloa, ei likainen ja repsottava neule sitä tee. En halua, että ihmiset katsovat minun töitäni ja ajattelevat, että onpas ruma.

Katso lisää täältä!

knitsea.blogspot.com
 (Elina Arpiainen)
knittapotkyloita.blogspot.com
sininenmeri.blogspot.com
hupsistarallaa.blogspot.com